Lätkää ja luokkasotaa: Varjoista valoihin

Suomen järjestyksessään 96. itsenäisyyspäivä oli ja meni. Poikkeuksellisesti Tampereella järjestetyn Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton, eli Linnan juhlien tapahtumat jaksavat jälleen kerran puhuttaa näin jälkikäteen.

Sosiaalinen media kuohuu ja virallinen media tuupppaa otsikkoa otsikon perään. Tällä kertaa keskustelun kuitenkin varastaa virallisten juhlallisuuksien rinnalle järjestetty varjotapahtuma Kiakkovierasjuhlat.

Linnan juhlat ovat pieni tekijä suuremmassa sumutuksessa, mutta sillä on suuri periaatteellinen merkitys tämän asetelman kasassa pitämisen suhteen.

Varjotapahtuma ja sen seurauksena syntyneet lieveilmiöt taitavat kerätä huomiota enemmän, kuin itse perinteinen pukuloistosta juoruilu ja kermantuoksuinen kokkarointi Tampere-talon sisätiloissa. Eliitin juhliessa, alueen ulkopuolella olleella virkavallalla oli täysi työ pitää rahvaasta koostuva kiakkovierasjoukko poissa.

Tilanne eskaloitui fyysisiin toimiin molemmin puolin. Aitaa kaatui, omaisuutta tuhottiin, eläimiä säikyteltiin, eikä nilkkojen nyrjähdyksiltä tai ruhjeilta vältytty. Median arvion mukaan alueelle kokoontui parisensataa mielenosoittajaa. Loppuillasta oli poliisin toimesta suoritettu reilut parisenkymmentä kiinniottoa. Tilanne saattoi vaikuttaa pelottavalta hyvinkin monin eri tavoin.

Itse olin paikalla sivullisena seuraamassa tilannetta. En osallistunut marssiin enkä huliganismiin. Olin kuitenkin erittäin lähellä tapahtumapaikkoja. Facebookissa käytyjen aihetta käsittelevien keskusteluiden perusteella sain laadittua tämän blogikirjoitukseni. Eräs keskusteluihin osallistunut henkilö esitti kysymyksen, että mitähän mahdollisesti olisi tapahtunut, jos poliisi olisi vain katsonut tapahtumia vierestä?

Omasta mielestäni tässä ei ehkä tärkeimmässä roolissa ole kysymys siitä, mitä olisi tapahtunut, vaan miksi tämä olisi tapahtunut? Ovatko tapahtumat oirehdintaa jostain syvällisemmästä?

Keskustelu Linnan juhlien järjestämisestä kansan varoin on ollut jo vuosia tapetilla. Tapahtuma, missä lähinnä rikkaat ja menestyneet juhlivat taloudellisesti sekä asenteineen tiukentuvassa yhteiskunnassa, kun leikkauksia elintasoon ja hyvinvointiin nähden tehdään juuri sen väestön osan elämään, jotka nämä juhlat kovalla työllään loppujen lopuksi maksaa, on ajatuksena melko kieroutunut.

Taloudellisesti Linnan juhlat eivät ole valtion vuosibudjetissa järin suuri kuluerä, mutta kyse on lähinnä periaatteellisesta ajatuksesta. Eliitti juhlii ja kansa maksaa, voimatta siihen ilonpitoon todellisuudessa osallistua muuta kuin iltapäivälehtien sivuilla, sosiaalisen median- tai radion- ja television välityksellä. Toisaalta sillä myös luodaan valheellista kuvaa näennäisesti yhtenäisestä kansakunnasta eri sosiaaliluokkien välillä.

Linnan juhlat ovat pieni tekijä suuremmassa sumutuksessa, mutta sillä on suuri periaatteellinen merkitys tämän asetelman kasassa pitämisen suhteen.

Linnan juhlien vastustus ja puolustus jakautuu melko hyvin. Mielipiteet sen järjestämisestä ovat hyvin äärimmäisiä. Toiset vastustavat sitä henkeen ja vereen, toiset puolustavat vedoten talvi- ja jatkosodan henkeen sekä perinteiden vaalimiseen. Vastustuksen on kuitenkin ennalta arveltu olevan niin suurta, että myös tämän vuotisiin juhlallisuuksiin varauduttiin erittäin massiivisilla turvajärjestelyillä.

Poliiseja tuotiin Tampereelle ulkopaikkakunnilta useita satoja. Oli mellakkapoliisia, oli koirapartioita. Jopa hevosilla ratsastavat ratsupoliisit oli tuotu paikalle, koska varauduttiin joukon hajottamiseen vaativien toimenpiteiden tulevan tarpeeseen.

Myös yksityisen turvallisuuspuolen henkilöt vastasivat omalta osaltaan turvallisuuden luomisesta itse tilaisuudessa. Lisäksi en voinut olla kiinnittämättä huomiota siviiliasuisiin poliiseihin, jotka kiakkokansan pariin pyrkivät soluttautumaan.

Pitäisikö tällaisen varautumistarpeen jo sytyttää kysymysmerkin valon ja sen myötä ajatuksen, että jotain mätää tällaisessa juhlimisessa on? Miten perinteinen juhliminen voi tuottaa näin massiivisen uhka-arvion? Olisko ennaltaehkäisyllä mitään roolia tässä? Miksi pitää vuodesta toiseen järjestää jotain, missä kytee näin vahvasti katkeruuden ja kapinan liekki?

Itsenäisyyspäivän mellakat nyt olivat vain esimakua tulevasta ja liekki saattaa roihahtaa paljon voimakkaammin tulevaisuudessa, ellei asenteisiin ihan oikeasti kiinnitetä huomiota.

Eräs tuttavani esitti pohdinnan siitä, voisiko tällaista varautumista vaativaa juhlintaa järjestää mikään muu taho kuin valtio, vai kiellettäisiinkö se liian vaarallisena? Mielestäni erittäin aiheellinen pohdinta.

Varautuminen Tampere-talon kupeessa oli toki aiheellista, joskin erittäin ylimitoitettua muualla keskustan alueella. Miten elitistiseen juhlintaan tai muuhun toimintaan aina löytyy resursseja poliisista, kun niitä muuten jatkuvasti kuitenkin supistetaan maakunnissa tai evätään tavalliselta kansalta?

Tässä tapauksessa poliisin tehtävä ei ollut turvata kansalaisia, vaan yleistä järjestystä ja juhlavieraita kansalta.

No mitä olisi tapahtunut jos poliisi olisi katsellut tapahtumia vain vierestä? Joukkio todennäköisesti olisi marssinut eliitin sekaan ja aiheuttanut yleistä pahennusta. Paikkoja olisi rikottu ja sotkettu, sekä juhlavieraita haukuttu ja kiusattu. Siinä lopputulos todennäköisesti. Tuo skenaario nyt on sinällään melko simppeliä päätellä.

Itseäni kuitenkin lähinnä kiinnostaa se, miksi näin olisi tapahtunut? Helpon lyhytnäköisesti voitaisiin vetää johtopäätös, että osa väestöstä vain tahtoo riehua ja kyllähän se varmasti onkin osa totuutta. Yleensä taustalta kuitenkin löytyy joku syvällisempi syy. Ei toiminta muuten olisi näin järjestäytynyttä. Tällainen elitistinen juhliminen ei ole kotoisin tästä päivästä ja se tulee herättämään huomattavan suurta vastustusta myös tulevina vuosina.

Itse en hyväksy Linnan juhlia tässä muodossaan rahoituksen suhteen, mutta en pidä niitä kuitenkaan yhteiskuntamme suurimpana ongelmana. En myöskään hyväksy väkivaltaa tai riehumista vain riehumisen vuoksi. Mielenosoittamisen tulee mielestäni tapahtua rauhanomaisesti ja mielellään verbaalisesti.

Ajatuksen tasolla arvostan kuitenkin huomattavan paljon enemmän heitä, jotka uskaltavat järjestelmän epäkohtia konkreettisesti vastustaa, kuin niitä, jotka vain kiltisti ottavat vastaan sen osan, mitä heille ylemmältä taholta suostutaan antamaan ja osaansa tyytyvät. Huolestuttavinta tällaisissa ihmisissä varmaankin on se, kun he vielä osansa antajaa alkavat puolustamaan.

Sumutuksessa kansa laitetaan taistelemaan toisiaan vastaan. Samalla todellinen syypää riitelevän väestönosan ongelmiin saa jatkossakin toteuttaa omaa kieroa peliään rauhassa. Tässä välikädessä muun muassa poliisit joutuvat toimimaan.

Poliisia en itsenäisyyspäivän tapahtumista syytä, he tekivät vain työtään ja joutuivat oman terveytensä uhalla erittäin ikävään tilanteeseen. Itseäni kuitenkin ihmetyttää esimerkiksi poliisihevosen tönäisemäksi tulleen miehen kohtalo. Häneen kohdistuneet erittäin voimakkaat lynkkauspuheet sosiaalisessa mediassa ovat järkyttävää luettavaa. Kaveri oli päihtynyt ja kieltämättä puhui kuvatussa videossa toimittajan haastattelemana hieman hassuja, mutta…

Itsekin tosiaan olin sivullisena seuraamassa, en osallistunut marssiin enkä huliganismiin. Olin kuitenkin lähellä tapahtumapaikkoja. Jos poliisihevonen pillastuessaan olisi minut kaatanut, olisiko minullekin naurettu loukkaantuessani ja olisinko ollut tuomitsijoiden silmissä yksi näistä riehujista? Olisiko loukkaantuminen ollut minun oma syyni, vaikka en osallistunut itse kahakointiin millään tavoin, mutta sivullisena olin toteuttamassa oikeuttani olla paikalla?

Jospa keskittyisimme oikeisiin syyllisiin, emmekä toistemme syyttelyyn. Sellainen toiminta on koomista ja kuvastaa kuinka ymmärtämättömiä monet ihmiset oikeasti ovat. Ei tämä ole pelkästään suomalaisten ongelma, älkää siis nationalistit loukkaantuko, ongelma on ihan maailmanlaajuinen.

Yhteenvetona voisin todeta, että mielenosoittajat olivat mielestäni ajattelemattomia ryhtyessään riehumaan ja paikkoja rikkomaan. Se ei hyödytä ketään ja saa asiansa kääntymään itseään vastaan. Periaatteellisella tasolla mielenosoittaminen oli mielestäni kuitenkin hyväksyttävää aiheeseen nähden. Toteutustapa olikin sitten asia erikseen.

Näistäkin nuorista osa varmasti tulee tulevaisuudessa olemaan niitä maksumiehiä, jotka itsenäisyyspäivän vastaanotot kustantavat, joten toivon ideologian seuraavan varttumisen mukana – ilman huliganismia. Osa varmaan jatkaa riehumistaan ja toinen osa valitettavasti tyytyy osaansa, jaksamatta enää vaikuttaa tai olla aktiivinen, kun on oman osansa yhteiskunnasta turvannut.

En koe, että Linnan juhliin varattavat rahat olisivat minulta itseltäni pois, mutta niistä olisi voinut olla suuri apu esimerkiksi Koukkuniemen vanhainkodin palvelutarjonnan kehittämiselle, tai saatu vaikka hyvä pesämuna yksityisin varoin kerättyyn- ja hyväntekeväisyyteen perustuneeseen rahoitukseen uuden lastensairaalan rakentamista varten. Tähän ei valtiolta löytynyt määrärahoja. Kyse on asioiden priorisoinnista, ja Linnan juhlat ovat omassa ideologiassani melko pohjalla.

1 kommentti artikkelissa: "Lätkää ja luokkasotaa: Varjoista valoihin"

  1. Nyt kun itsenäisyyspäivän mielenosoitukset äityivät mellakoinniksi myös vuoden 2014 Helsingissä, olisi ehkä syytä miettiä, miten asian kanssa tulisi toimia tulevaisuudessa.

    Samankaltaista toimintaa on todennäköisesti odotettavissa myös seuraavana vuonna, enkä oikein jaksa uskoa mellakkapoliisien lisäämisen poistavan itse ongelmaa. Se päinvastoin saattaa jopa pahentaa jo nyt vahvasti kytevää aggressiota.

    Siksi esittäisinkin seuraavanlaisen ehdotuksen Suomen tasavallan presidentin kanslialle:

    Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, eli Linnan juhlat tullaan jatkossa rahoittamaan periaatteella, missä juhliin varatut kulut tullaan jakamaan niihin osallistuvien kesken.

    Noin 2000 kutsuvierasta lunastavat kukin noin 125 euron illalliskortin, mikä oikeuttaa koko illan tarjontaan. Vähävaraisten kutsuvieraiden osallistumista tullaan tukemaan kanslian varoista.

    Tällä päästään 250 000 euron summaan, mikä keskimääräisesti lähentelee menneiden vuosien juhliin varattua budjettia.

    Illalliskorteista saadut varat lahjoitetaan lyhentämättömänä Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:lle, joka vuosittain tekee tärkeää työtä järjestäessään mm. ”vähäosaisten linnanjuhlia” ja viikottain avustavat leipäjonoissa apua tarvitsevia ihmisiä.

    Voisiko tämä olla kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu ja toimia keinona vähentämään katkeruuden synnyttämiä lieveilmiöitä sekä kansaa kahtia jakavaa vihamielisyyttä?

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Juhapekka Lindfors Peruuta vastaus