Jos eroaminen jostakin olisi jokin laadun mittari, voisin melkein väittää olevani siinä melko taitava: Vuonna 2007 erosin kirkosta, 2013 erosin armeijasta ryhtymällä reservinkieltäytyjäksi, vuonna 2019 päättyi avioliittoni eroon ja viimeksi vuonna 2022 erosin jäsenyydestäni aiemmin kovasti arvostamastani poliittisesta puolueesta. Ja onhan näitä muitakin.
En jaksaisi, tai edes haluaisi lähteä näitä syitä tässä sen tarkemmin avaamaan (vastauksia niihin halutessaan kyllä löytää blogiani lukemalla), mutta suurimmassa osassa näistä tapauksista on syynä eroihin ollut jonkinlainen protestointi järjestelmää ja sen ideologiaa tai ideologiattomuutta vastaan.
Nato järjestönä ei todellakaan ole mikään oikeudenmukaisuuden esikuva tai aina altruismin varaan vannova urhea partiopoika.
Tänään 4.4. vuonna 2023 on mielessäni pyörinyt päällimmäisenä lähinnä vitutus ja katkeruus. Lapsellinen ajatus siitä, kuinka ärsyttävää voikaan olla, että en voi, tai edes uskalla erota tästä synnyinmaastani, valtiosta nimeltä Suomi. Vaikka se teoreettisesti olisi myös mahdollista, se ei silti vain olisi realistinen tai edes järkevä vaihtoehto.
Pari vuorokautta sitten minua suututti voimakkaasti tieto siitä, millaisilla valtasuhteilla tätä valtiota tullaan taas johtamaan vähintään seuraavat neljä vuotta. Eivätkö ihmiset todellakaan koskaan opi tekemistään valinnoistaan tai virheistä? Vai eivätkö he oikeasti vain muista tai edes välitä siitä, millaista kuritusta ovat viimeisimmät hallituskaudet täällä olleet monille heikommassa asemassa olleille ihmisille (tai luonnolle tai eläimille), kun tätä maatamme ovat viime vuosien aikana johtaneet enemmän tai vähemmän oikeistolaiset ja myös avoimen rasistiset poliittiset puolueet? En todellakaan pyri väittämään, että olisin edes lähellekään tyytyväinen kaikkeen siihen politiikkaan, mitä tämä juuri kautensa päättänyt vasemmistolaisempi hallitus teki tai sai aikaan omalla vuorollaan, mutta olihan se nyt helvetti vieköön monin verroin inhimillisempää, ympäristöystävällisempää ja kauaskatseisempaa politiikkaa, kuin mitä Suomessa on nähty vuosikausiin. Voin vain kauhulla odottaa, mitä kaikkea paskaa nyt onkaan taas luvassa.
Tänään taas monissa virallisen median ja sosiaalisenmedian julkaisuissa on riemuittu ja hehkutettu sitä, kuinka Suomi on nyt vihdoinkin Naton jäsen. Hyi helvetti. Ei tarvitse kuin kevyesti lähihistoriaa tuntea tai muistinsa virkistämiseksi vielä vähän lisäksi googlettaa, kun voi jo hahmottaa, että tämä ei todellakaan ole mikään uuden onnellisemman ajan riemuvoitto tai edes turvallisuuden tae vallitsevaan tilanteeseen. Nato järjestönä ei todellakaan ole mikään oikeudenmukaisuuden esikuva tai aina altruismin varaan vannova urhea partiopoika. Se on edelleen lähinnä USA:n, tuon muiden maaperällä sotivan ja imperialistisen valtion johdolla tai agendalla toimiva sotilasliitto, jonka kontolla on lähihistoriassa lukuisia sellaisia tekoja ja toimia, pääosin Euroopan ulkopuolella, joita ei mitenkään voi hyväksyä. Myös sellaisia, jotka niinikään jopa mahdollisesti täyttävät sotarikoksien määritelmät. Mutta kuka niitä enää vaivautuu muistelemaan tai vaatimaan teoistaan vastuuseen? Ne ilmeisesti sitten vain ovat ihan okei, koska nyt Venäjän valtio tekee näitä rikoksiaan lähempänä Euroopassa.
En vain edelleenkään kykene ymmärtämään tätä sanojen ja tekojen ristiriitaisuutta tämän aiheen ympärillä, tai sen mukanaan tuoman keskustelun tekopyhyyttä. Ja nyt Suomi, valtio, jonka viime vuosikymmenien historia on vahvasti kunnostautunut puolueettomuuden ja rauhan rakentamisen periaatteelle, on sitten pitkän ja järjestelmällisen hivutuksen jälkeen virallisesti liittynyt tällaisen väkivaltaisen järjestön pohjoiseksi vasalliksi.
Jep, Fuck The Nato. En ole eroamassa valtiosta nimeltä Suomi. En, vaikka sellaisen koomisen ja naiivin ajatuksen tämä turhautuneisuuden ja kiukun sekamelska tänään mieleeni toikin. Enpä voi kuin vain yrittää olla ärsyyntymättä enempää ja toivoa parasta, koska muutakaan en enää asialle voi. Näkemyksistäni huolimatta haluan mahdollisille viisastelijoille kuitenkin tuoda tietoon, että en myöskään ole halukas hakemaan Venäjän kansalaisuutta, saati sinne muuttamaan, enkä varsinkaan ole sen valtion tukija tai rahoittamansa trolli. Se keskustelu voidaan ihan suosiolla ohittaa. Venäjä on mielestäni paska valtio. Sen valtiojohtoon tässä viittaan, mutta ihan yhtä paskana pidän myös Yhdysvaltoja, sekä muita vastaavilla tavoilla toimivia imperialistisia valtioita ja Natoa en todellakaan hyväksy edelleenkään. Lähinnä vituttaa kaikki.