Tämä Herran vuonna 2013 vietetty joulu oli laskennallisesti itselleni 31. laatuaan. Näistä lukuisista jouluvalojen ja -rihkaman loisteessa vietetyistä vuosista huolimatta tämä oli ensimmäinen jouluni, kun ihan oikeasti aattopäivänä keskityin kuuntelemaan televisiosta Suomen Turussa julistettavaa joulurauhaa.
Voin kertoa, että siinä ei päästy edes kovinkaan pitkälle, kun minua jo alkoi julistaminen naurattamaan. Sen verran halveksivaa nauruni taisi olla, että julistusta myös kuunnellut anoppikokelaani minuun ärsyyntyi ja käski olemaan hiljaa.
Joulurauhaa siis julistetaan vuodesta toiseen sanoilla, mistä lähes puolet, pyöristettynä 45,6 prosenttia julistavat kaikkea muuta kuin rauhaa ja riemua.
Mikäkö siinä julistuksessa sitten nauratti? Sehän on vuosisatoja vanha perinne, vakava asia, joka on monelle ihmiselle tärkeä osa joulun vieton aloitusta.
Joulurauha itse kestää vielä aina nuutinpäivään 13. tammikuuta saakka, mutta koska nämä perinteiset ja ehkä tärkeimmät juhlapyhät on nyt jo vietetty, uskaltanen jalkapuunkin uhalla avata hauskaa hetkeäni myös muille.
Joulurauhan julistus alkaa seuraavasti:
”Huomenna, jos Jumala suo,
on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;
ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha…”
Tähän asti kaikki on vielä ihan asiallista tekstiä. Ihmisille kerrotaan, että Suomen valtauskontoon liittyvää juhlaa aletaan viettämään. Yleisen rauhan julistamisessa ei todellakaan ole mitään väärää. Se on ainoastaan iloinen ja positiivinen asia.
Mutta sitten julistus kääntyy jo hieman vakavamielisemmäksi. Siirrytään kehoitusvaiheeseen:
”… kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,…”
Kehoituskin on vielä ihan ok, mutta sitten lyödään jo kovaa tekstiä:
”… sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät…”
Rauhan julistaminen muuttuu uhkakuvaksi, missä tuomari nuijii kovennetut rangaistukset pöytään, mikäli tätä ilosanomaa ei noudateta. Hieman kyseenalaista mielestäni julistaa rauhaa karrikoidusti sellaisessa asetelmassa, missä paineen alla olevaa kansalaista talikolla uhataan jo valmiiksi selän takana, mikäli tämä julistusta erehtyisi rikkomaan.
Loppukevennys tietenkin pehmentää tämän jo syntyneen tumman karkean uhkakuvien verhon ja jättää kevyen olon:
”… Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.”
Ennen joulurauhan rikkomisen seurauksista varoittamista on tekstin alusta ja loppukevennyksestä yhteen laskettuna julistuksessa sanoja 37 kappaletta. Synkempi osio pitää sanoja sisällään yhteensä 31 kappaletta. Erotus näiden osien välillä on vain 6 sanaa positiivisen puolella.
Joulurauhaa siis julistetaan vuodesta toiseen sanoilla, mistä lähes puolet, pyöristettynä 45,6 prosenttia julistavat kaikkea muuta kuin rauhaa ja riemua.
Miten yleistä rauhaa voi julistaa rangaistuksella uhkaamalla? Eivätkö ne ole toistensa kanssa hieman ristiriidassa keskenään?
Tämä oli itselleni myös järjestyksessään viides joulu, kun julistin lihan tehotuotannon uhreille joulurauhaa olemalla syömättä perinteistä joulukinkkua – eettisistä syistä. 450 000 sikaa teurastetaan Suomessa joka vuosi pelkästään joulun alla ja suuri osa näistäkin lihoista päätyy suoraan jätteeksi, eläimen ensin kärsittyään koko elämänsä.
Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Ai niin, sehän meni jo. Peace!
Heh, en ole tainnut itse kuunnella tuota koskaan. Jos ei ole ollut töitä, niin aina jotain muuta kuitenkin aattona klo 12. Kinkut on tullut jätettyä rauhaan kyllä, 29 jouluna tähän saakka.
Maailma muuttuu ja kyllä se rauha vielä muidenkin sydämet löytää aikanaan.