Parisen kuukautta sitten kerroin kielteisestä kannastani Naton jäsenyyden suhteen. Samalla myös totesin, että en aio jäädä puolueeseen, joka sen jäsenyyttä tulee kannattamaan.
Nato ei mielestäni ole mikään epäitsekkäästi ja oikeudentuntoisesti toimiva puolustusliitto, joka uljaana rientää puolustamaan pientä suuremman sitä riistäessä. Se on yhtälailla omien itsekeskeisten intressiensä ohjaamana toimiva sotilasliitto, jonka jäsenistöön kuuluu myös vahvan imperialistisesti toimivia valtioita, kuten esimerkiksi USA ja Turkki ja uskon sen valta-asemansa säilyttääkseen tarvitsevan Suomea jäsenekseen lopulta enemmän, kuin Suomen sitä itseään.
Voinen pettyneenä todeta, että en pidä ollenkaan uskottavana tätä puoluekokouksen nyt päättämää mielestäni ympäripyöreää ja laimeahkoa uutta Nato-linjaustaan.
On mielestäni itsestään selvää, että Venäjä toimii Ukrainassa väärin ja sen tälläkin hetkellä suorittama imperialistinen sodankäynti rajojensa ulkopuolella on yksinkertaisesti tuomittavaa. En silti vain edelleenkään kykene ymmärtämään, miten Suomen liittyminen jäseneksi Naton kaltaiseen sotilasliittoon olisi mitenkään objektiivinen ratkaisu vastauksena nykyiseen tilanteeseen. Se ei vain yksinkertaisesti istu omaan arvomaailmaani ja kuvastaa mielestäni enemmänkin kaksinaismoralismia. Tällaisesta liittoumasta tulisi mielestäni koko vasemmiston sanoutua jyrkästi irti.
Sen vasemmistoliiton, johon itse noin kahdeksan vuotta sitten liityin, aiemmassa periaateohjelmassa linjattiin seuraavaa: ”Vasemmistoliitto on rauhan kannalla sotaa ja militarismia vastaan. Haluamme purkaa sotilasliitot, edistää yleistä aseidenriisuntaa ja Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteiden kunnioittamiseen perustuvaa maailmanrauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta.”
Näistä periaateohjelman kirjauksista huolimatta vasemmistoliiton puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä päättivät yhteiskokouksessaan aiemmin keväällä, että puolue ei lähtisi hallituksesta Suomen mahdollisesta Nato-jäsenhakemuksesta huolimatta. Tällöin puolue siis päätti, että Nato ei olisi sille kynnyskysymys. Vaikka toisaalta ymmärränkin perustelut tähän kannanottoon, en silti koe olevani asian suhteen samaa mieltä.
Kun eduskunnan sitten myöhemmin tuli aika äänestää Nato-jäsenyyden hakemisesta, äänestivät vasemmistoliitosta yhdeksän kansanedustajaa sen puolesta. Jäsenyyttä vastustivat kuusi kansanedustajaa ja yksi kansanedustaja oli äänestyksestä kokonaan poissa. Jo tällöin toin julkisesti esille pettymykseni puolueeni toimintaan. Lähinnä siis liittyen siihen, että koin puolueeni aiemmin kielteisen Nato-kannan muuttuneen puoltavaksi. Harkitsin eroa puolueesta jo silloin, mutta päätin pohtia asiaa kesällä järjestettävään puoluekokoukseen asti, joka puolueen virallisen uuden kannan lopulta määrittelisi.
Tänään päättyneessä vasemmistoliiton puoluekokouksessa on uuden tavoiteohjelman linjauksia päivitetty muun muassa seuraavaan muotoon:
”Nato-jäsenyys on suuri muutos Suomen ulkopolitiikan linjaan, ja se myös lisää poliittisia ja sotilaallisia jännitteitä. Vasemmistoliiton mielestä Suomen tulee korostaa, että jäsenyys Natossa tulee olemaan puolustuksellinen, eikä maahan oteta ydinaseita, pysyviä Naton sotilastukikohtia tai pysyviä Naton joukkoja. Vasemmistoliitto vastustaa Naton käyttämistä suurvaltapolitiikan välineenä ja jäsenmaiden kytkemistä ydinaseriisunnan vaikeuttamiseen. Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että Nato keskittyy jatkossa ainoastaan jäsenmaidensa alueellisen koskemattomuuden puolustamiseen. Suomen osallistumisesta sotilaallisiin operaatioihin tehdään aina tapauskohtainen päätös eduskunnassa. Nato-jäsenyyden hakemisen ja todennäköisen Nato-jäsenyyden jälkeenkin on erittäin tärkeä pitää huolta siitä, että Suomi säilyttää liikkumatilansa omaehtoiselle yhteisen kansainvälisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien ulkopolitiikalleen.”
Voinen pettyneenä todeta, että en pidä ollenkaan uskottavana tätä puoluekokouksen nyt päättämää mielestäni ympäripyöreää ja laimeahkoa uutta Nato-linjaustaan. Se ei toisaalta kerro puolueen kannasta enää yhtään mitään, mutta mielestäni kuitenkin antaa enemmän painoarvoa Nato-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, kuin sitä vastaan. Vaikka vasemmistoliitto ei olisi Suomen Nato-jäsenyyttä pystynytkään yksin estämään, ei sen mielestäni silti olisi tarvinnut myydä periaatteitaan tässä asiassa.
Vaikka sinällään hyvin pitkälle hyväksyn nämä uuteen tavoiteohjelmaan kirjatut puolueen korostukset, olisi näitä samaisia asioita mielestäni voinut korostaa siitäkin huolimatta, vaikka puolueen kanta olisi Naton suhteen edelleenkin pysynyt kielteisenä. Mielestäni se olisi vain osoittanut sitä samaa suoraviivaista ja johdonmukaista periaatteellisuutta sekä rohkeutta, millaisena olen puolueen toiminnan tähän asti pääasiallisesti kokenut.
Vaikka vasemmistoliitossa on edelleen paljon hyvää, enkä tällä hetkellä tiedä toista puoluetta, joka oman arvomaailmani yhtä laajasti jakaisi, en silti enää koe oikeaksi jäädä jäseneksi sellaiseen puolueeseen, joka näinkin merkittävän asian kohdalla luopuu periaatteistaan näin nopeasti ja radikaalisti.
Loppusanoinani totean, että vaikka demokratia onkin nyt toteutunut, olen erittäin pettynyt puolueeni toimintaan tässä asiassa. Tällainen toiminta laittaa lähinnä miettimään, että mikä on puolueelle se seuraava vahvan periaatteellinen asia, josta myös ollaan valmiita myöhemmin joustamaan?
Olen siksi tänään myös päättänyt jättää vasemmistoliitolle ilmoitukseni erostani sen jäsenyydestä.