Työaikaa, omaa aikaa vai piiloylityötä?

Käsi ylös, kuka tulee töihin etuajassa esimerkiksi siksi, että ehtii vaihtaa työvaatteet päälleen ennen suoritusta? Itse kuulun tähän joukkoon.

Aloilla, missä erillinen työvaatetus on pakollinen, osa työntekijöistä pukee työvaatteet päälleen jo kotona, säästäen näin omaa aikaansa. Tietyillä toimialoilla työvaatteet tulee säilyttää valmiustilassa työpaikalla esimerkiksi hygieniasyistä johtuen, eikä kotona valmistautuminen näin ollen ole mahdollista. Toisilla työpaikoilla ei edes tarvita erillisiä työvaatteita, vaan työntekijät ovat sonnustautuneet omiinsa.

Onko työntekijän uhrattava omaa aikaansa työnantajan eduksi ilman korvausta?

Esimerkiksi vartiointialalla laki määrittelee hyvin selvästi, missä tilanteissa työvaatteita saa käyttää. Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 2 luku 32 §: ”Vartijan asua saa käyttää vain vartija vartioimistehtävissä.” Käytännössä tämä tarkoittaa, että työvaatteet saavat olla päällä vasta ennalta sovitun työvuoron alkaessa. Teoriassa se tarkoittaa myös sitä, että työasuun pukeutuminen kotona ja työmatkan suorittaminen työvaatteet päällä ei ole sallittua.

Jokaisella meillä on omat tarpeemme ja käsityksemme siitä, miten paljon aikaa tarvitsemme tulevaan työvuoroon valmistautumiseen. On siis vaikeaa asettaa eri toimialoja ja työntekijöitä yhdenvertaiseen asemaan työhön valmistautumiseen käytettävän ajan osalta.

Useilla työpaikoilla ohjeistuksessa mainitaan, että työvaatteiden päälle pukeminen ei ole työaikaa. Sen tulee tapahtua ennen työvuoron alkua. Toisaalta se on myös ihan loogista, sillä työajan alkaessa tulisi työntekijän olla valmiina siihen tehtävään mistä työnantaja hänelle palkan maksaa.

Onko tämä kuitenkaan oikein? Onko työntekijän uhrattava omaa aikaansa työnantajan eduksi ilman korvausta?

Piiloylityötä on työnantajan eduksi tehtävä työ, mikä tapahtuu varsinaisen palkallisen työajan ulkopuolella. Se voi olla esimerkiksi kymmenen- tai viisitoista minuuttia, minkä tunnollinen työntekijä käyttää vielä työvuoronsa päättymisen jälkeen työtehtävän suorittamiseen. Se voi olla vaikka työn viimeistelyä tai esimerkiksi vuoronvaihdon yhteydessä käytävää ohjeistusta seuraavalle työntekijälle.

Moni tekee tätä ihan omasta tahdostaan, eikä välttämättä koe siinä mitään ongelmaa. Toisille tämä taas saattaa olla varsin ärsyttävä jatkumo, kun työvuoroon ei ole resursoitu tarpeeksi työaikaa näiden ehkä pienten, mutta kokonaisuuden kannalta silti oleellisten yksityiskohtien huomioimiseen. Yhteistä näissä kuitenkin on se, että piiloylityöstä ei makseta palkkaa ja ainoa joka siitä hyötyy on työnantaja.

Omasta mielestäni aloilla missä työnantajan määrittelemien työvaatteiden käyttö on pakollista, tulisi työvaatteiden pukemiseen käytettävän ajan ehdottomasti olla palkallista työaikaa. Mielestäni ei ole oikeutettua vaatia työntekijää saapumaan töihin etuajassa vain siksi, että hän ehtii nämä työnteon kannalta oleelliset ja -pakolliset työvaatteet pukea päälleen.

Käytännössä, mikäli varsinainen työaika alkaisi esimerkiksi klo 08:00, tulisi siihen olla varattu viisitoista minuuttia valmistautumiseen ja varsinainen työ aloitettaisiin vasta klo 08:15. Tämä voisi toimia myös siten, että kyseinen vartti olisi varattu palkallisena klo 07:45 alkaen. Kyseistä aikaa voitaisiin pukeutumisen lisäksi hyödyntää myös vuoronvaihdossa tapahtuvaan ohjeistukseen vuoroaan päättävältä työntekijältä vuoroaan aloittavalle.

Vuoron päättymisen jälkeen omien vaatteiden vaihtamiseen käytettävän ajan säilyttäisin edelleen työntekijän omalla ajalla suoritettavana, ellei se työtehtävän suorittamisen kannalta muuta edellytä. Tällöin tämäkin aika tulisi huomioida resursseissa palkallisena.

3 kommenttia artikkelissa: "Työaikaa, omaa aikaa vai piiloylityötä?"

  1. Mikael Forsberg

    Työaikalaki:
    Työaikaa on työhön käytetty aika
    JA aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.

    ”…työajan alkaessa tulisi työntekijän olla valmiina siihen tehtävään mistä työnantaja hänelle palkan maksaa.”
    -Ei pidä paikkaansa. Työntekijän velvollisuus on olla työajan alkaessa työpaikalla työnantajan käytettävissä. Ei ole missään pykälässä määrätty, että pitäisi olla työpisteellä valmiina ennalta määrätyn työtehtävän aloittamiseen.

    ”vuoronvaihdon yhteydessä käytävää ohjeistusta seuraavalle työntekijälle… Kyseistä aikaa voitaisiin pukeutumisen lisäksi hyödyntää myös vuoronvaihdossa tapahtuvaan ohjeistukseen vuoroaan päättävältä työntekijältä vuoroaan aloittavalle.”
    -Vuoronvaihdon yhteydessä tehtävä, säännöllisen työajan ulkopuolelle sijoittuva, vuorotyön tietojen vaihto on aiemmassa työaikalain versiossa ja määritetty yksiselitteisesti aloittamis- ja lopettamistyöksi. Se on terminä siellä edelleen, eikä sen kuvausta ole työsuojelupiireissä muutettu. Se on ylityökorvattavaa työaikaa.

    ”Vuoron päättymisen jälkeen omien vaatteiden vaihtamiseen käytettävän ajan säilyttäisin edelleen työntekijän omalla ajalla suoritettavana, ellei se työtehtävän suorittamisen kannalta muuta edellytä.”
    -Tuo ei ole looginen ajatus. Mikäli ta vaatii työasua käytettäväksi, on sen käyttö työtehtävän kannalta välttämätöntä. Se on siis osa työtehtävää. On paljon työpaikkoja joissa työvaatteet vaihdetaan työajalla: Työntekijä on silloin työpaikalla työnantajan käytettävissä JA suorittaa työnantajan antamaa tehtävää. Työvaatteiden pukemisella ei ole mitään eroa muihin tehtäviin, jotka ta voi direktio-oikeudella käskeä tt:ä suorittamaan, niitä tehtäviä ei tarvitse lukea työsopimuksessa. Kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toisten ihmisten pukeutumisesta vapaa-ajalla tai vaatia tekemään yhtään mitään. Työntekijä voi myös saada sanktion tämän tehtävän tekemättömyydestä. Se on siis työaikaa. Ta ei voi antaa sanktiota siitä ettei tt vapaa-ajallaan tehnyt jotain. Mikäli tt on malli, tai maskotti, on työasun pukeminen ja käyttö hänen ainoa työtehtävänsä. Hän saa palkan siitä. Lain edessä ei voi työntekijöitä eriarvoistaa sen suhteen, minkälaisessa yrityksessä ja kuinka näkyvästi asua on käytettävä. Jos ta vaatii tekemään jotain, vaikka tt:n kotona, se on työaikaa. Sillä ei ole merkitystä onko kyseessä työaikaraportin kirjoitus tai työasuun pukeutuminen.

    Sitten on vielä tilanteita, joissa suojavaatteet tai asu luokitetaan työvälineeksi. Työntekijä ei voi käyttää työvälinettä työnantajan määrittämällä tavalla sen olematta työtä.

    Vastaa
  2. Terve

    Onkohan tuosta mitään ennakkotapausta että työ jossa määrätän erilliset työvaatteet joita ei voi viedä ulos työpaikalta olisi oikein että vaateiden vaihto tapahtuisi työajalla?

    Vastaa

Lähetä kommentti