Ennen laajamittaisia mielensäpahoittamisten hyökyaaltoja, ihmisten Suomessa olisi nyt hyvä ymmärtää muutama asia. AY-liikkeen noustessa laajoin joukoin vastustamaan hallituksemme suunnitelmia heikentää lakiteitse alle 20 henkilön yrityksissä työntekijöiden irtisanomissuojaa, ei tässä ole kyse kiusanteosta ketään kohtaan tai yrittäjien ehdoin tahdoin ahdinkoon ajamisesta. Jos tulevat ylityökiellot tai mahdolliset lakot Suomen kaatavat, eipä tämä yhteiskunta kyllä kovin vahvalla pohjalla ole ollut alunalkaenkaan.
Siinä missä työntekijäjärjestöt pyrkivät pikkuhiljaa pienin ehdoin parantamaan jäsentensä asemaa työmarkkinoilla, pyrkii myös vastapuoli toimimaan samalla tavalla lähinnä omaa asemaansa ajatellen. Se vain tehdään niin hitaasti ja huomaamattomasti, että ikävä kokonaisuus tullaan kansan parissa huomaamaan vasta, kun se on jo liian myöhäistä. Hallituksemme on tätä osaltaan harrastanut jo vuosia.
Suosittelen itse kunkin nyt tarkkaan miettimään, kenen joukoissa lopulta seisoo.
Se on järjestelmällisesti koko Sipilän pääministerikauden ajan horjuttanut työntekijöiden, työttömien, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja monien muiden pienituloisten tai heikommassa asemassa olevien asemaa erinäisin leikkauksin, eikä tälle nyt näytä tulevan loppua. Myös valtion omaisuutta on myyty holtittomasti (osittain myös edellisten hallituskausien aikana), mikä tietyissä tapauksissa on johtanut perustarpeiden ja -palveluiden kohtuuttomiin hintojen korotuksiin ja näin vain lisännyt pienituloisten ahdinkoa.
Me valitettavasti jo hyväksyimme KIKY:n, mikä on näkynyt muun muassa julkisella sektorilla lomarahojen leikkaamisina ja yleisesti työajan pidentymisinä. Myös koeaikaa on jo pidennetty ja työttömiä on rangaistu naurettavia piirteitä saaneilla aktiivimalleilla.
Palkankorotuksissa olemme jo vuosia joutuneet hyväksymään nollalinjan tai korotukset, jotka epäoikeudenmukaisuudessaan lähinnä suututtavat ja saavat monen varmasti miettimään kysymystä, miksi edes maksaa jäsenmaksuja järjestöille, jotka tällaiseen suostuvat. En ihmettele yhtään. Olen myös itse ollut pettynyt lukuisia kertoja.
Kaikille leikkauksille on hallituksen suunnalta annettu jatkuvasti perusteluiksi välttämättömyys huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. Työllisyyttä kuulemma lisätään ja työttömyyttä vähennetään. Silti alati rehottavaan korruptioon tai veronkiertoon ei haluta puuttua ja päätöksissä suositaan jo ennestään taloudellisesti hyvinvoivia. Keiden kustannuksella?
Kannattaa muistaa, että kaikkiin näihin heikennyksiin on aloite tullut nimenomaan Suomen hallitukselta, eikä suinkaan AY-liikkeeltä, jota vastaan on nyt aloitettu laajamittainen mediasota. Se on lähinnä joutunut valitsemaan uhkailun ja kiristyksen väliltä ja tehnyt myös siksi osittain huonoja ratkaisuja.
Pitäisikö meidän myös jatkossa vain antaa ikävien asioiden tapahtua, vai kenties edes yrittää tehdä asioille jotain? Nyt toivottavasti vihdoin on tämä raja ylitetty ja asialle pyritään tekemään jotain konkreettista. Silti vielä rauhanomaisin keinoin ja hyvä niin.
Nyt valmisteilla oleva laki irtisanomisten helpottamiselle on vain jäävuoren huippu kaiken tämän sohjon seassa. Sille ei löydy objektiivisia perusteluita. Henkilöperusteisen irtisanomisen oikeus työnantajalla on jo nyt olemassa, mikäli sille syystä tai toisesta tarvetta löytyy. Myös direktio-oikeus itsessään pitää vallan visusti työnantajan käsissä.
Työllisyyttä tämä laki ei tule lisäämään. Ei, ellei sitä sitten tilastoja kaunistelemalla osata perustella, kuten on jo tehty esimerkiksi korvaamalla yrityksissä palkkaa vastaan työskenteleviä henkilöitä lähes ilmaisilla työkokeilijoilla tai aktiivimallien uhreilla. Yhteiskunta tämän pelleilyn lopulta kuitenkin maksaa, eli juuri sinä ja minä.
Tällaisia aloitteita tullaan hallituksen toimesta laskemaan liikkeelle myös jatkossa, ellei tätä kehitystä pysäytetä nyt. Kun tällainen pienimuotoisempi laki on ensin saatu hivutettua voimaan, ei se jää siihen, vaan siitä on helppoa jatkaa. Tulevaisuudessa irtisanomisten helpottaminen tullaan sisällyttämään myös suurempiin yrityksiin, mikä on omiaan lisäämään mielivaltaisten irtisanomisten määrää.
Nyt ei taistella työnantajia vastaan, eikä pyritä hankaloittamaan kenenkään elinkeinon harjoittamista. Nyt syyttävä sormi osoittaa kohti Suomen hallitusta, joka on totaalisen käsittämättömällä tavalla tuhoamassa kaiken sen, mitä vuosikymmenten aikana on työmarkkinoilla rakennettu osaksi työntekijöiden turvaa.
Koko yhteisen sopimisen kulttuuria pyritään romuttamaan. EK ja sen talutusnuorassa kulkeva hallitus haluaa murskata koko AY-liikkeen. Haluammeko tosissaan takaisin 1900-luvun alun kaltaiseen aikaan, kun työntekijöillä ei ollut juuri mitään mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työehtoihinsa tai -oloihinsa?
Minulla ei tällä hetkellä ole mitään omaa työnantajaani vastaan. Nykyisen hallituksen sen sijaan kaataisin heti, jos vain voisin. Mikäli työtaistelut tästä vielä laajenevat, aion olla niissä täysillä mukana, enkä todellakaan tee sitä työnantajaani tai työkavereitani kiusatakseni tai saattaakseni kenenkään turvallisuutta vaaraan. Suosittelen itse kunkin nyt tarkkaan miettimään, kenen joukoissa lopulta seisoo. Nyt ollaan koko lailla jännän äärellä.