Muistan vielä sen päivän, kun lähemmäs kymmenen vuotta sitten luokseni muutti uusi perheenjäseneni Arttu. Hän oli silloin päälle kahdeksan viikon ikäinen, saksanpaimenkoirauroksen ja valkoinenpaimenkoiraemänsä iloinen ja onnellinen, joskin myös jääräpäinen monirotuinen jälkeläinen.
Olin silloin vielä kokematon koiran kouluttaja ja kuten Arttu, myös itse olin aivan uuden edessä. Luin silloin paljon koiran kasvatuksesta ja yritin parhaani mukaan myös omaksua siitä oikeaa tietoa. Koirani on aina ollut minulle todella rakas ja tärkeä. Hän on sitä edelleen. Siitä huolimatta olen monet asiat näiden vuosien aikana oppinut vasta kantapään kautta.
Kun puhutaan varsinkin lemmikkieläimistä, ei mielestäni pitäisi puhua eläimen omistamisesta, vaan ennemminkin sen huoltajuudesta.
Vaikka paljon olen tehnyt myös oikein, en silti todellakaan voi olla ylpeä kaikista niistä metodeista, mitä koulutukseen myös itse toisinaan käytin. Silloin, kun tilanteet eivät edenneet ja aiheuttivat turhautumista. Ne olivat väärin ja vieläkin häpeän niitä, mutta halusin silti aina pyrkiä parempaan ja oppia virheistäni. Olen aidosti pyrkinyt tarjoamaan Artulle hyvän elämän.
Sitä suuremmalla syyllä koen Oikeutta eläimille -järjestön tänään julkaiseman materiaalin sisällön suojelukoirien koulutuksesta erittäin vastenmielisenä ja vääränä. Toiminta siinä on selvästi järjestelmällisen johdonmukaista väkivaltaa koiria kohtaan, eikä sitä tule hyväksyä tai ummistaa siltä silmiään.
Niin kauan, kun eläimen osuus virallisissa asenteissa on olla lähinnä ihmisen hyödyn väline ja omaisuutta, on ihmisen suhtautumista siihen valtavirtaisesti vaikeaa muuksi muuttaa.
Tämä suhtautuminen on toistuvasti näyttäytynyt esimerkiksi tuotantoeläimiin kohdistuneena erittäin julmana kohteluna. Osansa tästä suhtautumisesta ovat viimeaikoina saaneet myös villeinä syntyneet sudet. Nyt tämä salaa kuvattu materiaali tuo katsojalleen esille vastaavaa kohtelua lemmikkikoiriin liittyen. Mitään näistä ei voi hyväksyä.
Siksi koen, että näitä eläimiin kohdistuvia asenteita tulisi ensisijaisesti tarkastella uudelleen myös virallisissa käsitteissä ja lainsäädännössä. Eläin ei ole esine tai hyödyke, eikä sitä mielestäni tulisi nähdä ihmisen omaisuutena. Se on elävä ja elämänhaluinen yksilö, jonka oikeuden olemassaoloonsa tulisi olla itseisarvo.
Kuten ihminen, myös eläin on tiedostava ja tunteva olento, joka kärsii, kun sitä kohdellaan huonosti. Toisaalta myös ihminen on yhtä lailla viettiensä ja vaistojensa varassa toimiva eläin, vaikkakin evoluution myötä vain hiukan muista poikkeava sellainen.
Kun puhutaan varsinkin lemmikkieläimistä, ei mielestäni pitäisi puhua eläimen omistamisesta, vaan ennemminkin sen huoltajuudesta. Mitä tulee Oikeutta eläimille -järjestön tänään julkaisemaan materiaaliin, on siinä esiintyvä toiminta erittäin helppoa tuomita vääräksi ja jopa rikolliseksi.
Hyvä huoltaja ei varmasti tahallaan haluaisi kohdella perheensä jäsentä näin huonosti. Eikä koskaan pakottaisi sitä mukaan sellaiseen harrastukseen, mikä näin järjestelmällisesti tuottaisi sille fyysistä vahinkoa, toistuvaa pelkoa ja pahaa mieltä. Myös eläin rakastaa huoltajaansa ja se ansaitsee osakseen parempaa.