Ulkoistaminen: mahdollisuus vai sula mahdottomuus?

Ulkoistaminen tuntuu olevan päivän sana. Yritysten lisäksi myös säätiöt ja kunnat siirtävät aiemmin itse tuottamiaan palveluja ulkopuolisten yritysten hoidettavaksi nopealla tahdilla.

Ne keventävät näin omia käsiään ja henkilöstökulujen osalta kvartaaleja saadaan siistittyä. Keino vaikuttaa näppärältä ja on kuin jokin fantastinen ihanuus – oikeistolaisen märkä päiväuni. Monesti kvartaaliajattelu vain ei ole kovin kaukonäköistä.

Miksi ylipäänsä näin suuri määrä ihmisiä valitaan kokeisiin ja jokaiselta osallistumismaksu veloitetaan, kun itse opiskelumahdollisuutta ei ole aikomustakaan tarjota kuin murto-osalle hakijoista?

Lasku veronmaksajille on usein melkoinen, kun asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä. Tätä laskua eivät maksa pelkästään ulkoistavat tahot, vaan ulkoistamisen vaikutukset näkyvät vahvasti myös taloudellisesti heikommassa asemassa olevien elämässä. Lopullisina hyötyjinä ovat jälleen kerran kasvottomat voittoa tavoittelevat yritykset.

Tänä keväänä sain kutsun osallistua sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon soveltuvuuskokeeseen. Kutsun saivat myös 199 muuta lähihoitajan koulutuksesta kiinnostunutta. Kyseessä oli aikuiskoulutus, eli hakijat pääosin koostuivat työttömistä tai työttömyysuhan alla olevista ammatinvaihtajista.

Tampereella kokeen järjesti Dexter Oy niminen osakeyhtiö. Siis voittoa tavoitteleva yritys, mille kyseinen tehtävä oli koulutuksen järjestäjän toimesta ulkoistettu. Ennen soveltuvuuskokeeseen osallistumista tuli osallistujan maksaa yrityksen tilille 60 €.

Kyseinen rahamäärä ei ehkä yksinään tunnu erityisen suurelta, eikä se välttämättä ole työssä käyvälle mikään ongelma. Jos taas asiaa mietitään Kelan työmarkkinatuella (noin 700 €/kk miinus verot) elävän ihmisen näkökulmasta, saattaa summa hyvinkin muodostua mahdottomaksi.

Tukea osallistumiseen voisi tietenkin aina anoa sossusta tai pyytää apua läheisiltään, mutta mikäli tätä summaa ei ajoissa ehdi saada kasaan, rajaisi se pienituloisen ulos tilaisuudesta. Ehkä näin toisille kävikin?

Lähtökohtaisesti kyseinen summa on kohtuuton ja jälleen kerran toiminta haiskahtaa.

Soveltuvuuskokeet järjestettiin kahtena eri päivänä normaalin työpäivän keston ajan. Henkilöstöä yritykseltä oli paikalla muutamia ja tilaisuus toteutettiin koulutuksen järjestävän oppilaitoksen tiloissa.

Kokeet pitivät sisällään psykologin haastattelun ja erinäisiä tehtäviä, joilla mitattiin hakijan matemaattisia-, verbaalisia- ja psyykkisiä ominaisuuksia. Osallistujille jaettiin lyijykynät, mitkä kuitenkin kerättiin kokeen jälkeen pois. Teroittimen sai lainaksi, mikäli uskalsi pyytää. Myös itse koemateriaalia oli kierrätetty jo useita kertoja. Niihin ei saanut tehdä merkintöjä ja myös ne kerättiin takaisin.

Mahdollisia koemateriaalin lisenssimaksuja lukuun ottamatta, materiaalikuluja ei soveltuvuuskokeiden järjestäjälle siis syntynyt mitenkään huikeita määriä. Puhdasta paperia tietenkin kului useita satoja kappaleita, mutta niiden aiheuttamat kustannukset eivät varmasti määrään nähden mitään erityisen painavia olleet. Myös tilavuokrat saatiin varmasti minimoitua pitkälti oppilaitoksen piikkiin.

Yritys järjestää vastaavankaltaisia ja -hintaisia soveltuvuuskoetilaisuuksia useita kertoja vuodessa yhteistyössä eri oppilaitosten kanssa. Nopeasti voitaneen laskea yrityksen laskuttaneen pelkästään tähän soveltuvuuskokeeseen osallistuneilta yhteensä 12 000 € kahdesta työpäivästä. Muita palkkioita voi vain arvioida.

Ainakin omaan ajatteluuni nähden kyseinen summa tuntuu melko korkealta. Varsinkin, kun osallistumismaksu ei pitänyt sisällään minkäänlaista ateriaa. Ei edes kuppia kahvia tai muuta virvoketta. Koeaika odotteluineen oli kuitenkin pitkä ja ainakin oma osuuteni kesti koko päivän.

Tämän soveltuvuuskokeen 200 suorittajasta tiputettiin heti kättelyssä noin 140 henkilöä ulos kyseisen oppilaitoksen hausta. Jatkoon päässeistä noin 60 hakijasta opiskelemaan valittiin jatkohaastattelun jälkeen reilusti alle puolet.

Miksi ylipäänsä näin suuri määrä ihmisiä valitaan kokeisiin ja jokaiselta osallistumismaksu veloitetaan, kun itse opiskelumahdollisuutta ei ole aikomustakaan tarjota kuin murto-osalle hakijoista?

Soveltuvuuskokeen tulokset ovat voimassa yhden vuoden ja niillä voi hakea myös muihin oppilaitoksiin. Pyynnöstä Dexter Oy välittää kokeen tulokset veloituksetta suoraan muihin hakukohteisiin hakijan niin halutessa. Tätä pidän hyvänä asiana. Ongelmalliseksi asian tekee kuitenkin yksityiskohta, että hakija itse ei saa tietää tuloksistaan.

Tuloksiaan voi tiedustella yrityksen puhelinnumerosta mystisenä ”palauteaikana”. Eli tiettynä päivänä ja tiettynä aikana, joka yllättäen on vasta kevään hakuaikojen jälkeen. Kun alkukeväästä sähköpostitse tuloksiani yrityksestä kyselin, ei niitä minulle kerrottu. Yrityksellä on aikaisemmin ollut käytössään myös järjestely, missä hakija voi tilata kokeiden tulokset kirjallisina erillistä maksua vastaan.

Hakija siis joko ottaa riskin ja hakee useaan oppilaitokseen yhdellä suorittamallaan tuloksella, jota hän ei edes tiedä, tai kiltisti maksaa yritykselle uuden osallistumismaksun toisessa soveltuvuuskokeessa tuloksiaan mahdollisesti parantaakseen.

Rahastaminen tässä maistuu, mutta mitäpä voittoa tavoitteleva yritys ei tekisi voittoaan lisätäkseen? Juuri tässä on yksi ulkoistamisen epäkohta. Se ei ole reilua tai tasapuolista. Se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan jo ennestään taloudellisesti eriarvoisen asemansa lisäksi. Ennen oppilaitokset sentään järjestivät valintakokeensa itse, eivätkä ne läheskään aina maksaneet osallistujalle mitään, paitsi ehkä verojen muodossa.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että ilmeisesti pääsin soveltuvuuskokeista läpi varsin hyvin. Tuloksiani en vieläkään tiedä. En niitä yritykseltä vaivautunut palauteaikana kyselemään. En myöskään ollut halukas maksamaan osallistumismaksua uudelleen. Otin riskin ja hain tuloksillani kahteen eri oppilaitokseen. Minut valittiin opiskelijaksi niihin molempiin. Toista näistä paikoista en tietenkään voinut ottaa vastaan, mutta ehkä joku jatkohaastatteluissa tippunut saa pian iloista postia.

Mitä tulee niihin hakijoihin, jotka yrityksistään huolimatta eivät koulupaikkaa tänä keväänä saaneet, olen pahoillani ja kannustan yrittämään uudelleen. Heidän puolestaan voin vain toivoa, että tämän kaltaisen ulkoistamisen epäkohtiin saadaan tulevaisuudessa jotain muutosta parempaan. Itse yritän tuoda sitä julkisen keskustelun muodossa ja siksi kirjoitin tämän rahastavaa yritystoimintaa kritisoivan kirjoituksen.

Ihmisille tulee laatia reilut säännöt parantaa mahdollisuuksiaan työelämässä, eikä sitä peliä voida pelata voittoa tavoittelevien yritysten ehdoilla. Myös aloituspaikkojen lisääminen sosiaali- ja terveysalalle olisi enemmän kuin suotavaa kylmentyvässä yhteiskunnassamme. Pitäisihän se joku tolkku olla talkkunankin syönnissä.

Lähetä kommentti