Taistelu Arktisen alueen tulevaisuudesta jatkuu

Taistelu kansainvälisen ympäristöjärjestö Greenpeacen ja öljy-yhtiöiden erimielisyyksistä luonnonvarojen käytön suhteen jatkuu kiivaana. 27.05.2014 Greenpeacen aktivistit nousivat Transocean Spitsbergen -öljynporauslautalle Barentsinmerellä osoittaakseen mieltään norjalaisen öljy- ja kaasuyhtiön Statoilin arktista öljynporausta vastaan luonnonsuojelukohde Karhusaaren läheisyydessä.

Norjan hallitus ei salli poraushankkeita jäätyvän meren rajan lähellä öljyntorjunnan vaikeuden takia. Jään reunavyöhyke sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Statoilin suunnitellulta porausalueelta. Öljyonnettomuuden mahdollisesti sattuessa, öljy kulkeutuisi Karhusaarelle noin viikossa, mikä olisi katastrofi saaren sekä miljoonille merilinnuille, että sitä asuttaville uhanalaisille jääkarhuille. Mahdollinen öljyvuoto olisi käytännössä mahdotonta puhdistaa. Karhusaaren luonnonsuojelualue sijaitsee 175 kilometrin päässä suunnitellusta porausalueesta.

Arktinen öljynporaus on suuri uhka ympäristöllemme ja monille uhanalaisille eläimille alueella.

Greenpeacen mukaan Statoilin öljynporaushanke rikkoo selvästi Norjan sitoumusta vastaan. Norjan ympäristöministeriä on pyydetty hylkäämään Statoilin hakemus. Sen sijaan 30.05.2014 Norjan hallitus hylkäsi Greenpeacen valituksen, jonka oli sen jättämishetkellä allekirjoittanut yli 125 000 ihmistä. Norjan ympäristöministeriön mukaan porausalue ei ole erityisen arvokas. Poraukset eivät ministeriön mukaan myöskään riko voimassa olevia määräyksiä. Greenpeace on tästä eri mieltä. Vaatimus Norjan hallitukselle öljynporauksen estämiseksi on hylkäyksestään huolimatta poikinut jo reilusti toistasataatuhatta allekirjoitusta.

Mielenosoitusta ehti jatkua 48 tuntia ennen kuin Norjan viranomaiset kiinniottivat aktivistit ja poistivat heidät porauslautalta. Myöhemmin kaikki aktivistit vapautettiin ilman syytteitä. Aktivistien joukossa oli myös suomalainen Sini Saarela, joka viime vuoden puolella oli yli kaksi kuukautta vangittuna Venäjällä, osoitettuaan syyskuussa mieltään venäläisen maakaasu- ja öljykonserni Gazpromin arktista öljynporausta vastaan.

Statoilin öljynporaushankkeen oli tarkoitus alkaa toukokuun lopulla. Mielenosoituksen aikana porauslautta oli pysähdyksissä, eikä porausta voitu aloittaa. Niin kauan kuin lautta ei ollut kiinnittyneenä porauskohteeseensa, sillä oli kansainvälisillä vesillä kulkiessaan ulkomaalaisen aluksen asema. Norjan rannikkovartiostolla ei ollut toimivaltaa puuttua asiaan. Virka-avunpyyntö Marshallinsaarilta, jonka lipun alla porauslautta kulki, muutti tämän aseman ja aktivistit poistettiin.

Lautan omistaa sveitsiläinen Transocean-yhtiö, jonka omistamalla Deepwater Horizon -porauslautalla tapahtui tuhoisa onnettomuus Meksikonlahdella vuonna 2010. Lautta upposi kaksi päivää onnettomuuden jälkeen ja yksitoista työntekijää sai surmansa. Mereen valui öljyä arvioiden mukaan noin viisi miljoonaa barrelia.

Öljy saastutti Yhdysvaltain rannikkoa satojen kilometrien säteeltä. Se aiheutti suurta vahinkoa niin meren- ja rannikon eliöille, sekä rannikon kalastus- ja matkailuelinkeinolle. Onnettomuuden aiheuttamien eläin- ja ihmiskuolemien lisäksi eläimiä ja vapaaehtoisia öljyntorjujia altistui torjunnassa käytetylle Corexit-nimiselle kemikaalivalmisteelle, mikä aiheutti lisää kuolemantapauksia ja hengitys- ja keskushermosto-ongelmia.

Meksikonlahdella tapahtunut öljyonnettomuus oli erittäin vakava. Arktisen alueen olosuhteet öljynporauksen osalta ovat arvioiden mukaan huomattavasti riskialttiimpia ja vaarallisempia kuin edellisen onnettomuusalueen olosuhteet. Silti onnettomuudelta ei vältytty edes siellä.

Aktivistien kiinnioton ja poistamisen jälkeen Greenpeacen Esperanza-laiva asettui Statoilin suunnitellulle porauspaikalle estääkseen Transocean Spitsbergen kiinnittymisen porauskohteeseensa. Norjan talousvyöhyke ulottuu 200 merimailin päähän maan rannikosta. YK:n meriyleisoikeussopimuksen mukaisesti ulkomaalaisilla laivoilla on talousvyöhykkeellä oikeus vapaaseen navigointiin. Greenpeacen mukaan heille ei oltu esitetty ainuttakaan pätevää syytä, miksi öljy-yhtiöllä olisi suurempi laillinen oikeus olla kyseisessä paikassa kuin heillä.

Esperanzan kieltäytyessä siirtymästä paikaltaan, 31.05.2014 noin 90 tuntia mielenosoituksen alkamisesta Norjan rannikkovartiosto nousi Greenpeacen laivalle kansainvälisen merioikeuden vastaisesti lopettaakseen rauhanomaisen vastarinnan. Rannikkovartiosto hinasi Esperanza-laivan kohti Norjan Tromssaa, mihin myös kiinniotetut aktivistit oli aikaisemmin kuljetettu. Määränpäässään rannikkovartiosto myöhemmin vapautti laivan.

Norjan toiminta Barentsinmerellä on näihin tietoihin perustuen pöyristyttävää. Rannikkovartiostonsa toimintaa perustellaan siten, että Statoilin suunnitellun öljynporauspaikan ympärille oli perustettu turva-alue. Greenpeacen mukaan turva-alue ei kuitenkaan ollut lainmukainen, koska sen perustaminen ei ollut noudattanut vaadittua prosessia. Kansainvälisen lain mukaan turva-alueen perustamisesta on tiedotettava asianmukaisesti. Norjan lainsäädännön mukaan siitä olisi tullut tiedottaa julkisesti 30 päivää ennen sen perustamista. Tapahtuneen oikeutusta ei yhtään paranna tieto siitä, että Norja on öljynporausta arktisella alueella aloittelevan Statoilin suurimpia osakkeenomistajia.

On erittäin huolestuttavaa huomata, että varakkailla öljy-yhtiöillä tuntuu olevan suuremmat oikeudet toimia omien intressiensä mukaisesti, kun samalla riippumattoman ympäristöjärjestön oikeuksia poljetaan surutta. Laki näille molemmille tulisi kuitenkin olla sama. Sitä kuitenkin selvästi tulkitaan vahvemman oikeuden mukaisesti. Arktinen öljynporaus on suuri uhka ympäristöllemme ja monille uhanalaisille eläimille alueella. Ympäristöämme ei tule vaarantaa pörssiyhtiöiden maksimaalisen voitontavoittelun varjolla ja vielä vähemmän sitä tulisi valtioiden toimesta tukea.

Lähetä kommentti