Olipa kerran kevät ja koiraystävällinen kaupunki

Olin ehdolla juuri käydyissä Kuntavaaleissa Tampereella. Onnistuin haalimaan ääniä yhteensä hurjat 183 kpl, mikä ei valitettavasti riittänyt henkilökohtaiseen läpimenooni.

Haluaisin uskoa, että ainakin ison osan saamistani äänistä ansaitsin juuri eläimiin ja ympäristöön liittyvistä kannanotoistani. Vaaleissa yhtenä kärkenäni oli muun muassa teema koiraystävällisestä kaupungista. Mitäkö minä tällä sitten tarkoitin?

Tahtoisitko itse olla aina kytkettynä vapauttasi rajoittavaan liekaan?

On jälleen kevät. Luonto heräilee uuteen aamuun pitkän ja kylmän yön jäljiltä. Valon määrä on lisääntynyt ja auringon lämpö hellii talven jäljiltä kylmenneitä jäseniämme.

Kohonnut positiivinen mieliala ja innostuneisuus on silminnähtävissä usean vastaantulijan kasvoilta. Kuljemme kohti ehkä vuodenaikojemme parasta aikaa. Ei mene enää kauaa, kun järvet lämpiävät ja ihmiset nauttivat olostaan täysin rinnoin. Kesä tekee tuloaan.

Keskellä oman riemumme saatamme toisinaan unohtaa, että emme toki ole ainoita eläviä kaupungissamme, jotka kyseisestä ajanjaksosta tahtoisivat päästä nauttimaan. Valitettavasti useat lait ja määräykset asettavat omat rajoituksensa näiden tarpeiden toteuttamiselle.

Metsästyslaki (615/1993) 8 luku 51 § säätää koiran kiinnipitovelvollisuudesta seuraavasti: ”Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.”

Edellä mainittuun momenttiin löytyy laista toki omat poikkeuksensa koiran käyttötarkoitukseen tai ikään liittyen, mutta lähtökohtaisesti koiraa ei saisi tänä aikana päästää luonnossa vapaasti juoksemaan. Kiinnipidolla pyritään turvaamaan rauha luonnonvaraisten eläinten pesinnälle, mikä sinällään on hyvä asia.

Toisaalta Metsästyslain 8 luku 53 § kieltää koiran irtipidon toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa myös muina aikoina ja lisäksi Järjestyslain 4 luku 14 § edellyttää yleisesti koiran kytkettynä pitoa taajama-alueella.

On toki totta, että vapaana juokseva koira saattaisi vilpittömällä ilonpidollaan aiheuttaa vahinkoa pesinnälle ja näin vaikeuttaa luonnonvaraisten eläinten lisääntymistä. En missään nimessä halua tätä mahdollisuutta vähätellä. Toisaalta ihminen itse vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta jatkuvasti monilla omilla valinnoillaan, joiden rajoittamiseen harvemmin löytyy riittävästi poliittista tahtoa.

Ihmisten lisäksi myös koirat nauttivat luonnossa liikkumisesta. Tahtoisitko itse olla aina kytkettynä vapauttasi rajoittavaan liekaan? Monet koirat nauttivat myös uimisesta, erityisesti kuumina päivinä. Järjestyslain 4 luku 14 § rajoittaa myös tätä tarvetta. Sen mukaan koiraa ei saa päästää lainkaan yleiselle uimarannalle – ei edes kytkettynä. Koiralle soveltuvien turvallisten uimapaikkojen etsiminen on toisinaan vaikeaa, varsinkin jos tahtoisi myös itse ystävänsä kanssa vedessä pulikoida.

Jos määräystä kiinnipidosta ajatellaan koiran näkökulmasta, jo pelkästään tämä puoli vuotta on sen elämän kestoon suhteutettuna todella kohtuuton aika. Myös kevät- ja kesäajan rientojen evääminen koiralta on mielestäni julmaa ymmärtämättömyyttä sen lajityypillisiä tarpeita kohtaan.

Kukapa haluaisi kauniina päivän jäädä kotiin odottamaan, kun lauman muut jäsenet nauttivat olostaan muualla? Uskaltaisin väittää tämän kielletyn ajanjakson olevan yhtälailla myös koiralle sen parasta aikaa ulkona liikkumiseen.

Tampereella ei mielestäni ole riittävästi koirapuistoja tai laajempia koirille tarkoitettuja ulkoilutusalueita, missä ne saisivat vapaasti kirmata esimerkiksi ilman huolta luonnonvaraisten eläinten pesinnän häiriintymisestä tai jalkojen vahingoittumisesta kovalla asfaltilla.

Täällä ei mielestäni myöskään ole liiaksi koirille soveltuvia uimapaikkoja, joiden ylläpitoon panostettaisiin riittävästi. Sellaisen löytämiseksi joutuu usein matkustamaan pitkiäkin matkoja ja silloinkaan ei oma uiminen koiransa kanssa ole välttämättä mahdollista.

Siitä huolimatta koirapuistoja on viimeaikoina lakkautettu ja jopa koirille tarkoitettu uimapaikka Santalahden läheisyydestä hukattiin rakennusbisneksen ahneisiin käsiin. Nyt olisi mielestäni aika rakennuttaa tilalle uusi ja parempi, mutta minne?

Kaipaisin koirille myös kaupungin tarjoamia juomapaikkoja keskustan alueelle, missä ne voisivat kuumina kesäpäivinä virkistäytyä vailla pelkoa saastuneesta vedestä. Juomapisteiden ylläpidon en uskoisi olevan ylitsepääsemättömän kallista tai edes vaikeaa.

Muun muassa tällaisiin asioihin olisin ollut halukas vaikuttamaan ja valmis tuomaan oman panokseni kaupungin päätöksenteossa. Näihin kaikkiin asioihin me voimme vaikuttaa paremmilla kaavoituspäätöksillä ja kohdentamalla verovarojamme oikeudenmukaisemmin.

Nyt me vain luomme tilanteita, missä koiriin liittyviä säädöksiä rikotaan tietoisesti, koska muita vaihtoehtoja ei anneta. Se voi osaltaan myös herättää ärtymystä koirattomissa ihmisissä ja lisätä eripuraa kuntalaisten keskuudessa. Kärsijänä lopulta on kuitenkin tilanteeseen aina syytön koira.

Kaupunki kuuluu sen kaikille asukkaille, myös eläimille. Uudelta valtuustolta toivon voimaa ja viisautta vastuullisiin päätöksiin. Muistuttaisin, että elämässä on myös rahaa ja talouden hoitoakin tärkeämpiä asioita. Pidetään huolta myös luonnosta ja niistä, joiden ääntä emme kuule tai ymmärrä.