En kannata yleistä asevelvollisuutta. Nykyinen järjestelmä, paitsi että se on sukupuoleen, uskontoon tai asumispaikkaan nähden epätasa-arvoinen, on se myös auttamatta vanhanaikainen, eikä takaa uskottavaa tai tarpeeksi motivoitunutta reserviä kriisitilanteen mahdollisesti osuessa kohdalle. Vapaaehtoisuuteen perustuva asepalvelus olisi huomattavasti oikeudenmukaisempi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto.
Se myös mahdollistaisi tilanteen, missä palvelukseen hakeutuisi oikeasti motivoituneita nuoria miehiä ja naisia, joilla olisi parempi tahtotila ylläpitää osaamistaan myöhemmin myös reservissä. Toisin, kuin sellaisilla miehillä, jotka palvelukseen velvoitetaan vapaudenriiston uhalla vastentahtoisesti ja väkisin. Se on myös yhteiskunnalle kallista, sillä tällaisten ihmisten kouluttamiseen käytettävät varat valuvat kokolailla hukkaan ja ovat pois niiltä motivoituneilta henkilöiltä, joille näitä varoja voitaisiin suunnata myös laadukkaiden kertausharjoitusten muodossa.
Kansalaispalvelus voisi pitää sisällään yhteiskunnallisesti yleishyödyllisiä aiheita, mutta se voisi olla myös peruskoulunsa päättävälle nuorelle laajempi Tutustu työelämään –kampanja ennen jatko-opiskeluiden aloittamista.
Siviilipalvelus on toisaalta hyvä väylä tutustua työelämään ja oppia tarkastelemaan maailmaa hieman laajemmasta perspektiivistä, toisin, kuin usein kovin umpimielinen ja suppea kasarmiympäristö. Siviilipalveluksen luonne on sekin sinällään ongelmallinen, sillä myös se perustuu pakonomaisuuteen, mikäli armeijaan astuminen on yksilölle ylitsepääsemätön vaihtoehto, eikä vapautusta itselleen onnistu rauhanajaksi saamaan.
Moni valitsee vankeus- tai pantarangaistuksen. Tällainen rankaisutoimenpide taas on täysin ihmisoikeuksien vastaista ja totaalista yhteiskunnan varojen tuhlausta. Se ei yksinkertaisesti hyödytä ketään ja resursseja tuhlataan valtavia määriä. Lisäksi se tuo ikävän merkinnän nuoren ihmisen rekisteriin, mikä saattaa hankaloittaa totaalikieltäytyjän työllistymistä tulevaisuudessa ja lisätä syrjäytymisriskiä.
Yhteiskunnan kannalta kaikkia kansalaisiaan koskeva yleinen kansalaispalvelus olisi mielestäni huomattavasti järkevämpi ratkaisu asevelvollisuuden tilalle. Siis mikäli tällainen pakkoon perustuva järjestelmä on valtaosalle suomalaisista niin pyhä, että siitä ei voida luopua kokonaan.
Kansalaispalvelus voisi pitää sisällään yhteiskunnallisesti yleishyödyllisiä aiheita, mutta se voisi olla myös peruskoulunsa päättävälle nuorelle laajempi Tutustu työelämään –kampanja ennen jatko-opiskeluiden aloittamista.
Vaikka osalle lapsista tulevaisuuden uravalinnat ovat melko selkeitä jo nuoresta iästään huolimatta, ei moni peruskoulun 9. vuosiluokan jälkeen vielä tiedä, mitä tahtoisi aikuisena tehdä tai mihin ammattiin hänen kannattaisi kouluttautua. Yhä useampi nuori kouluttautuu aloille, mitkä eivät joko työllistä tai eivät vastaa nuoren käsityksiä tulevaisuudestaan. Osa nuorista ei jatka opintojaan oppivelvollisuuden päätyttyä tai keskeyttää ne ja on näin vaarassa syrjäytyä. Uudelleen kouluttautuminen myöhemmällä iällä taas on yhteiskunnalle kallista.
Jo toteutetun oppivelvollisuusajan pidentämisen sijaan kannattaisin ennemmin ajatusta tämän korvaavasta kansalaispalveluksesta, missä peruskoulun jälkeen nuorelle mahdollistettaisiin tilaisuus tutustua erilaisiin ammatteihin käytännössä työkokeilun muodossa. Velvollisuuden osalta kansalaispalveluksen kesto voisi olla 270 päivää, huomioiden kuitenkin viikonloput ja muut vapaapäiviksi määritellyt ajanjaksot. Se alkaisi normaalisti lukuvuosijärjestelmän mukaisesti kesälomakauden jälkeen.
Työkokeilujaksot olisivat noin 30 päivän mittaisia ja niitä suoritettaisiin yhteensä seitsemässä eri työympäristössä. Palvelustaan aloittavalla nuorella olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitkä ammattialat hän valitsisi työkokeilujaksoonsa. Näitä käytäisiin peruskoulussa läpi opinto-ohjaajan avustuksella ennen kansalaispalveluksen aloitusta. Jäljelle jäävät 60 päivää palvelustaan suorittavalle opetettaisiin erilaisia väestönsuojelu- ja ensiaputehtäviä, sekä muita yhteiskunnallisesti merkittäviä taitoja. Palvelukseen kuuluisi myös nuoren opastusta jatko-opintoihin hakeutumisesta.
Työkokeiluun perustuvalla kansalaispalveluksella luotaisiin nuorelle paremmat mahdollisuudet hahmottaa, mitkä ammatit olisivat juuri yksilölle itselleen sopivimpia ja antaisivat vahvemman ponnistuslaudan innostukselle lähteä opiskelemaan mieluisinta ammattialaa. Näin myös varmistettaisiin, että jokainen nuori saisi jo varhaisella iällä tärkeää tietoa, osaamista ja kokemusta myös muilta aloilta, mistä saattaisi olla hyötyä tulevaisuudessa.
Mitä sitten tapahtuisi asepalvelukselle, siviilipalvelukselle tai totaalikieltäytymiselle?
Asepalvelus muutettaisiin vapaaehtoiseksi ja palvelukseen astumisen ajankohdaksi asetettaisiin aikaisintaan se vuosi, kun palvelustaan suorittamaan saapuva täyttää 20-vuotta. Asepalvelus olisi myös palkallista, mistä luonnollisesti pidätettäisiin ansiotulovero ja muut vähennykset. Palveluksen voisi keskeyttää ilman seuraamuksia.
Noin kuukauden kestävä siviilipalvelus olisi niin ikään vapaaehtoista ja sillä voisi syventää jo kansalaispalveluksessaan oppimiaan taitoja. Myös siviilipalveluksesta maksettaisiin suorittajalle korvaus nykyisen käytännön mukaisesti.
Siviilipalveluksen suorittamisen ei välttämättä tarvitsisi olla este reservin toimintaan osallistumiselle myöhemmin. Sen voisi suorittaa myös asepalveluksen suorittanut – tai suorittamaan aikova henkilö. Reservistä voisi jatkossakin kieltäytyä nykyisen käytännön mukaisesti hakeutumalla täydennyspalvelukseen.
Totaalikieltäytymiseen ei olisi enää tarvetta, eikä Suomen kansalaisia näin ollen enää syyttöminä tuomittaisi ihmisarvoaan alentavaan tilanteeseen.