Juhapekka Lindfors
Sano suoraan, niin minäkin sanon
Solidaarisuus ja tasa-arvo
Eettisyys ja luonto
Tänään on maanantai 10. joulukuuta 2018

On vain tervettä myöntää virheensä

3.4.2013, klo 23:15 | | 0 kommenttia

Kuinka usein poliitikot myöntävät virheensä? Melko harvoin ja silloinkin yleensä vasta, kun ovat viimeiseen asti asian ensin kiistäneet. Kunnes eivät enää median tai muiden tahojen kaivelun ja painostuksen vuoksi ole voineet totuutta enää kieltää.

Ylen TV1:ltä keskiviikkona 3.4.2013 tulleessa A-studio lähetyksessä vieraana olleen Vasemmistoliiton puheenjohtajan Paavo Arhinmäen puheista paistoi läpi epävarmuus ja hermostuneisuus. Keskustelussa toimittajalla oli tapansa mukaan tiukka sävy kysymysten kulussa. Päälle puhuttiin molemmin puolin ja keskustelua oli sangen huvittavaa seurata. Arhinmäen olemus herätti mielessäni sankan joukon kysymyksiä.

Kaikista kiemurteluistaan huolimatta Arhinmäen aloite on oikea ja erittäin kunnioitettava teko. Kuinka moni muu poliitikko olisi samalla tavalla toiminut?

Parinviikon takaisen hallituksen kehysriihen jälkipuinti osinkoveropäätöksestä on nostanut negatiivisia tunteita pintaan Vasemmiston kannattajien keskuudessa myös eduskunnan ulkopuolella. Lähetyksessä näytetyn nauhoitteen perusteella Vasemmistonuorten entisen puheenjohtajan Dan Koivulaakson ärtymys Vasemmistoliittoa ja sen puheenjohtajaa kohtaan oli suuri.

Kehysriihen päätöksen jälkeen Arhinmäki itse otti esille päätöksen lopputuloksen kyseenalaisuuden hallituksen sisällä, mutta myös mediassa. Päätöksen jolle hän myös itse antoi siunauksensa kehysriihessä. Harvinaista? Kyllä se politiikassa taitaa olla. Eihän hallituksen jäsen saisi horjuttaa venettä jossa myös itse on yksi ruorista kiinnipitäjistä.

Kasvojen menetys lienee pahinta mitä ministeritason kansanedustaja voi kokea. Viehän se luotettavuutta ja mahdollisesti vaikuttaa uudelleen valintaan seuraavissa vaaleissa. Miksi siis Arhinmäki olisi ollut epävarma ja hermostunut?

Arhinmäen kertoman mukaan kehysriihen osinkoverotukseen liittyvä lopullinen päätös tehtiin puutteellisin tiedoin. Valtionvarainministeriön laskelmissa sen olisi pitänyt koskea vain muutamia suuryrityksiä ja tälläinen tieto hänelle olisi asiasta kertomansa mukaan ministeriön puolesta annettu. Hänelle myöhemmin ilmi tulleen tiedon mukaan yrityksiä olisikin satoja ellei jopa tuhansia. Päätöksestä siis hyötyisivät erityisesti suuryritykset.

Nyt Arhinmäki haluaa myöntää hallituksen- ja itsensä tekemän virheen ja Vasemmistoliiton tahto korjata se on kova. Tukea tälle ajatukselle ei juurikaan heru pääministeripuolueelta Kokoomukselta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori vastasi Arhinmäen aloitteeseen tylysti: ”Hallitus ei tule muuttamaan kehysriihessä tekemiään päätöksiä. Piste.” Edes toiseksi suurin SDP ei tunnu haluavan kantaa vastuutaan mahdollisesta kömmähdyksestä – ei ainakaan puheenjohtajatasolla.

TV-lähetyksessä toimittajan puolesta kyseenalaistettiin Arhinmäen väittämää siitä, että hän ei olisi saanut kaikkia todellisia faktoja asiasta. Faktoja mitkä olisivat voineet vaikuttaa päätöksen tekoon Vasemmiston osalta. Arhinmäki vakuutti asian pitävän paikkansa ja nyt faktojen tullessa julki, tulee virhe hänen mukaansa korjata. Kunnioitettavaa toimintaa Arhinmäeltä? Kyllä se minusta on. Ainoa epäkohta asiassa on se, että uskon Arhinmäen puhuneen ”muunneltua totuutta”. Hän ei ollut toimittajalle täysin rehellinen. Arhinmäki viisaana miehenä kyllä tiesi mitä hän allekirjoitti, kuten myös muut päätöksentekoon osallistuneet ministerit. Miksi hän sitten toimi niin kuin toimi?

Arhinmäki ei halua menettää kasvojaan. Urheilumiehenä Paavo Arhinmäki on unelmiensa virassa. Ei ole helppoa päästää irti kulttuuri- ja urheiluministerin salkusta, kun siihen on kerran päässyt tarttumaan. Jos hallitus kaatuisi, olisi edessä uudet vaalit, eikä Arhinmäen tai Vasemmistoliiton uudelleen valinta olisi ollenkaan niin varmaa. Muutenkin hallituksen tulee pysyä tiiviisti yhtenäisenä ja yksimielisenä. He kaikki ovat sitoutuneet noudattamaan hallitusohjelmaa, eikä ”maan tapaan” kuulu äänestää omiaan ulos.

Kehysriihen onnistuminen oli erittäin oleellinen asia hallituksen jatkon kannalta. Arhinmäki allekirjoitti päätöksen pitääkseen hallituksen kasassa. Ehkä osittain itsekkäästä-, mutta myös siitä syystä, että Vasemmistolla on paljon annettavaa Suomen kansalle. Sille tavalliselle kansalle, jolta tämä oikeistovoittoinen hallituksemme haluaa riisua mahdollisimman paljon. Oppositiossa tätä vaikutusmahdollisuutta ei juurikaan ole.

Miksi Arhinmäki sitten kuitenkin toi venettä horjuttavan kantansa julki kehysriihen jälkeen? Katumus. Toisten moraali ja selkäranka vain nyt on vahvempi kuin toisten. Ehkä Arhinmäki vihdoinkin tajusi Vasemmistoliiton olevan liian paljon Kokoomusjohtoisen hallituksen ohjailtavissa. Arhinmäen itsekkään ja epäitsekkään ajattelun puntarointi lopulta viimein kallistui jälkimmäisen puolelle. Hän ei lopulta pystynytkään toimimaan omia arvokäsityksiään vastaan, vaan valitsi arvojensa mukaisesti tien vasemman laidan. Hän tunnusti virheensä, vaikkakin poliitikon tapaan hieman kyseenalaisesti. Hän kuitenkin teki niin ja on nyt halukas korjaamaan osittain aiheuttamansa epäkohdan, mikä tulisi lopulta kaatumaan kohtuuttomasti vähemmän varakkaiden niskaan.

Kaikista kiemurteluistaan huolimatta Arhinmäen aloite on oikea ja erittäin kunnioitettava teko. Kuinka moni muu poliitikko olisi samalla tavalla toiminut? Katainen tai Urpilainen? Enpä usko. Aloitteen myötä ehkä jo hieman hiipumassa ollut toivonkipinä sai jälleen liekkiä alleen ja voin edelleen sanoa antavani tukeni Vasemmistoliitolle sekä Arhinmäelle pisteet suoraselkäisyydestään. Vasemmistoliiton heräämisen siihen, minkälaisten ihmisten kanssa he hallitusta ylläpitävät olisin tosin suonut koittavan jo huomattavasti paljon aikaisemmin. Toivottavasti vielä ei ole liian myöhäistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostisuodatus *

Juhapekka Lindfors

Facebook: juhapekkalindfors
Sähköpostiosoite:
Ota yhteyttä

Olipa asiasi iso tai pieni, ota rohkeasti yhteyttä. Viestiisi pyrin vastaamaan mahdollisimman pian.