”Hyvää” ei ole argumentti

Asioista keskustelu – vaikeistakin, on usein miellyttävää jos keskustelun jokaisella osapuolella on riittävät ja objektiiviset perustelut omille mielipiteilleen.

Vanha sanonta kertoo, että makuasioista ei voi kiistellä. Toki jokaisen mieltymys erilaisiin makuelämyksiin on yksilöllinen, eikä näistä asioista kiistely useinkaan liene kovinkaan hedelmällistä.

Mikä erottaa ystävän ja mikä ruoan? Kysymys on tottumuksista.

Voiko tällainen subjektiivinen mielipide kuitenkaan olla pätevä argumentti, kun vastakkain ovat kulinaristinen nautinto ja tuntevan elollisen olennon oikeus elämään? Mielestäni ei.

Kun puhutaan eläinten oikeuksista, on käsittämätöntä, että keskustelua toistuvasti vastakkainasetellaan suhteessa rahaan ja talouteen tai ihmisen pinttyneisiin ruokailutottumuksiin. Eläimen oikeus elämään ei ole mitenkään verrannollinen näihin asioihin. Keskustelu on tällöin täysin väärillä urilla.

Ihminen joka vakuuttelee itselleen tai muille olevansa ”heikompien” puolella ja apua tarvitsevien asialla, mutta samaan aikaan suhtautuu häilyvän piittaamattomasti luonnon monimuotoisuuteen ja eläinten kohteluun, tai suhtautuu välinpitämättömästi niiden yhtäläiseen oikeuteen olla ja elää, on surullisen hukassa oman reflektionsa suhteen. Kokeeko tällainen ihminen tosissaan itsensä oikeamieliseksi?

Ihminen ei ole lihansyöjä. Lihaa syödään ravintosuosituksiin nähden nykyään aivan liian paljon ja sen on todettu olevan yhteydessä myös moniin yhteiskunnallisiin ongelmiimme, kuten esimerkiksi ylipainoon tai syöpään.

Sekasyöjän ruoansulatusjärjestelmämme ansiosta pystymme hyödyntämään monipuolisesti monia erilaisia kasvikunnan tuotteita ruokavaliossamme ja vaihtoehtoja eettisempään ruokailuun on tänä päivänä tarjolla runsaasti. Ravintoarvoiltaan jopa oikeasti kattavia ja maukkaita sellaisia.

Se, onko joku hyvää, ei voi nousta argumenttina eettisen ajattelun yläpuolelle. Pidän minäkin lihan mausta ja sen koostumuksesta, mutta en tahdo sitä enää syödä, koska tapa miten ihminen lihantuotantoa toteuttaa on julmaa ja väärin. Tämän lisäksi se on yksi pahimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista.

Viime vuosina eri eläinoikeusjärjestöjen julkaisemat materiaalit eläintehtaiden todellisuudesta ympäri maailman ovat nostaneet vuosikymmeniä jatkuneet tehotuotannon vaietut epäkohdat tavallisten ihmisten tietoisuuteen. Vaikka se ei sopisi markkinoiden tai päättäjien pirtaan, näistä asioista ei tule vaieta enää koskaan.

Eläinten olojen parantaminen tällaisilla tehtailla on välttämätöntä, mutta se ei ole mikään lopullinen ratkaisu, sillä niiden esineellistävä tarhaaminen hyötykäyttöön on jo lähtökohtaisesti moraalitonta ja väärin.

Tuntevan olennon olemassaolon vähättely ja toisen lajin näkeminen vain itselleen hyödykkeenä on ihmiselle itsensä epärealistista nostamista ylivertaiseen asemaan muihin elämänmuotoihin nähden. Se sokeuttaa järkevän ajattelun ja on kaukana kokonaisuuden näkemisestä.

Yksikään toinen eläin luonnossa ei toimi kuten ihminen. Petoeläin pääsääntöisesti tappaa elääkseen, koska sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Ihminen tappaa ilokseen tai hyötyäkseen taloudellisesti, vaikka sillä olisi paljonkin muita vaihtoehtoja.

Eläimet ovat ihmisten kanssa hyvin samankaltaisia. Ne ovat elämänhaluisia yksilöitä, joilla on omat persoonallisuuden piirteensä, heikkoutensa ja vahvuutensa. Ne ovat tietoisia omasta itsestään, kykeneviä tuntemaan iloa ja surua, sekä kärsivät huonosta kohtelustaan, mikä oireilee fyysisesti ja psyykkisesti.

Tämän varmasti tunnistaa jokainen kotieläimestä huolehtiva ihminen omasta rakkaasta perheenjäsenestään. Miksi asia olisi toisin tuotantoeläimen kohdalla? Mikä erottaa ystävän ja mikä ruoan? Kysymys on tottumuksista.

Minä itse haluan kunnioittaa näiden tuntevien olentojen oikeutta elämään olemalla syömättä niitä ja olemalla näin lihottamatta lisää tämän teollisuudenalan paksuja tilipusseja. Ihmisenä minä voin näin toimia ja primitiivisen ajattelun lisäksi hyödyntää valinnoissani myös tunnetta oikeasta ja väärästä.

Tämän kaltaisen sairaan teollisuudenalan hallitun alasajon toteuttamisen aloittaminen olisi kunnioitettava teko. Siinä kuluttajalla olisi suuri rooli.

”Mutta kun se on hyvää”

On ahdistavan surullista joutua kuulemaan ja näkemään tämän kaltaista keskustelua – kelatkaa, joka päivä!

Lähetä kommentti